Sosialidemokratia aatteena koetaan henkilönä, omassa arvomaailmassa. Se miten itse tulkitsee sosialidemokraattista aatetta on mielestäni jokaiselle liikkeemme jäsenelle jossakin määrin tärkeää. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään omia arvoja, sillä vaikka maalaisjärki monesti kertoo meille miten asioiden laidan tulisi olla, on ihmismieli siitä melkoinen mulkku, että se vääristelee myös maalaisjärkeä tunnetilojemme mukaan. Toisinaan moraalisen närkästyksen vallassa unohdamme asioiden periaatteellisuuden ja olemme valmiit hyväksymään ties millaisia toimia.

Mitä sosialidemokratia merkitsee minulle? Yleensä vastaan tähän tärkeimmillä arvoillani: sosialismi, solidaarisuus ja tasa-arvo. Mutta ennenkuin kerron näistä arvoista enemmän, täytyy mainita ehdottomasti
merkittävin sosialidemokratian aikaansaannos Suomessa, jota tulin ajatelleeksi vasta tänään. Vaikka manaan usein siitä, että ihmiset pitävät joitakin asioita aivan turhaan itsestäänselvyytenä, niin tämä asia jäi itseltänikin täysin huomioimatta. Se on itsensätoteuttamisen vapaus. Vielä viime vuosisadalla ihminen syntyi säätyynsä, joutui valitsemaan uran, joka hänelle annettiin jo ennen syntymää. Varhainen kapitalismi jatkoi feudaaliajan tiellä keskittämällä rahat porvareille, aatelistosuvuille ja muille joilla sitä jo ennestään oli. Sen sijaan työväestöllä ei ollut rahaa lähettää lapsiaan sellaiselle opintielle, josta he voisivat ponnistaa haluamalleen uralle. Vaan sitten tuli sosialidemokratia, joka loi Suomeen ilmaisen koulutuksen aina korkeakoulutasolle asti. Samaten tuli 8-tuntiset työpäivät, sosiaaliturva, julkiset terveydenhuollot, valtiolliset vuokra-asunnot ja yritystuet. Tämä on mahdollistanut suomalaisille oikeuden valita oman elinkeinonsa ja myös ehdottomasti toteuttaa itseään myös työn ulkopuolella. Jo itse Marx sanoi työajasta: “Sen tuolla puolen alkaa inhimillisten voimien kehitys, joka on itsetarkoitusta, tosi vapauden valtakunta….Perusedellytyksenä on työpäivän lyhentäminen”. Tämä on se vapaus, minkä sosialidemokratia on meille antanut ja mitä SDP tarkoittaa puhuessaan vapaudesta. Vapaus toteuttaa itseään ja valita oma tiensä. Sitä ei olisi ilman sosialidemokratiaa.

Entä mainitsemani arvot? Sosialismi, solidaarisuus ja tasa-arvo.

Sosialismi on minulle sosialidemokratian pohja. Sosialismi luotiin pysäyttämään kapitalismin luoma kestämätön yhteiskuntarakenne, jonka tehtävänä on itsessään tuhota yhteiskunta luoden tilalle ainoastaan pääoman hallitseman maailman. Maailman, jossa valtioilla ei ole enää merkitystä, sillä suurin osa pääomasta on keskittynyt yhtiöille, jotka toimivat ympäri maailmaa kahlehdittuna ei mihinkään. Yhtiöille, joiden vastuu kaikista teoista on kadonnut yhtiöiden kasvaessa liian suuriksi. Sosialismi on lähes kapitalismin alkuajoista ollut se vastustava voima, joka pyrkii palauttamaan päätös- ja vaikuttamisen vallan valtioille ja tätä kautta ensisijassa takaisin kansoille. Sosialismi olisi pysäyttänyt nytkin meneillään olevan laman, ja itseasiassa sosialismia on nimenomaan käytetty välineenä luodessa maailmanmarkkinoiden pelisääntöjä. Sosialismi on myös paljon muuta. Se tarkoittaa valton olevan kansalaisia varten, eikä kansalaisten valtiota varten (kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Natsi-Saksassa). Sosialistinen valtio vastaa siitä, että sen kansa pysyy terveenä, vapaana toteuttamaan itseään, toimeentulevana ja sivistettynä.

Solidaarisuus. Kuinka voisin sen selittää. Aiemmin blogissani kirjoitin tovereista ja mainitsin siinä melko hyvin mitä on solidaarisuus. Se on ymmärrystä siitä, että yksilö on riippuvainen yhteisöstä. Solidaarisuus tarkoittaa, että yksilön ongelmat ovat yhteisiä ongelmia. Jos jollakin toverilla on vaikeaa, niin on yhteisön tehtävä auttaa häntä. Ja yhteisöllä tarkoitan eritoten yksilöitä, jotka muodostavat yhteisön. Se tarkoittaa, että toinen auttaa toista. Jos toverini muuttaa, niin autan häntä kokoamaan muuttoporukan, jolla yhdessä muutamme. Jos toverillani ei ole vuokrarahaa, minä tai joku muu tovereistamme auttaa häntä ratkaisemaan ongelman joko etsimällä josko sosiaalitoimi voisi tässä auttaa tai viime kädessä lainaamalla hänelle. Solidaarisuus on yhteisöllisyyttä, toveruutta, epäitsekkäitä tekoja, vastuuta muista…loppukädessä koko maailmasta ja sen asukkaista.

Tasa-arvo on oikeudenmukaisuuden perusta. Se tarkoittaa ihmisarvon tunnustamista ja yhdenmukaisia oikeuksia, yhtäläisyyttä. Tasa-arvo varmistaa sen, että samasta työstä saadaan sama palkka, yksilöiden mahdollisuudet ovat yhtäläiset, jokaisella on yhtä paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia kuin toisella ja yksilöllä on samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin kaikilla muilla. Tällä hetkellä Suomessa nuo kaikki eivät toteudu. Naiset saavat vähemmän palkkaa kuin miehet. Kohtuuttomat tuloerot aiheuttavat paremmat mahdollisuudet yhteiskunnassa niille, jotka ovat syntyneet varakkampaan sukuun. Rahalla voi ostaa valtaa. Homoseksuaaleilla ei ole adoptio-oikeutta tai oikeutta yhteiseen sukunimeen. Trans-sukupuoliset pakkosterilisoidaan sukupuolenkorjausleikkauksessa ja heillä ei ole lisääntymisoikeutta, kaikki varastoidut sukusolut tuhotaan. Sosialidemokratian tehtävä on poistaa mm. nuo mainitsemani eriarvoistavat rakenteet yhteiskunnasta. Meidän on pyrittävä yhteiskuntaan, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas ja jokainen voi nauttia elämästään riippumatta siitä missä, milloin ja mihin hän on syntynyt. Kenenkään elämä ei voi olla kirjoitettu, siten mitä hän voi tai ei voi tehdä, jo ennen kuin hän on edes tullut tähän maailmaan.

Punainen Puhuri Pohjoisesta, Miikka-Aukusti Heiskanen! Sosialidemokraattiseen liikkeeseen tulin aktiiviksi 2007 Suomen vasemmiston hävittyä eduskuntavaalit. Tuolloin yön hiljaisina tunteina yksin Jääkäriprikaatin tv-tuvassa päätin raivoissani, etten voi enää katsoa sivusta, vaan on lähdettävä itse tekemään muutosta. Tuon jälkeen tilille on kertynyt lukuisia erilaisia luottamustehtäviä, joissa olen saanut mm. taistella opiskelijoiden oikeuksien puolesta mediassa ja lakimiesten kanssa, ja valvoa öitä murehtien onko lobbaus onnistunut kunnallisen liikelaitoksen säilyttämiseksi. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ollut osana haluamaani muutosta.

Miksi?

Liitossamme on ollut erinomaisia puheenjohtajia, nyt on aika erinomaiselle varapuheenjohtajalle. Tahdon olla se joku, joka vaikuttaa vielä vuosienkin päähän auttamalla rakentamaan liiton, joka toimii kuten vaikuttavan järjestön kuuluukin. Olemme luisuneet väärään suuntaan, oikealle. Missä on duunaripäivät? Mitä tämä liitto tarjoaa nuorille ay-aktiiveille? Missä työelämän kannanotot? Lisäksi vastuuta sysätään yhtäaikaa liikaa ja liian vähän kentän yhdistyksille. Vaaditaan jäsenhankintaa, muttei auteta siinä. Vaaditaan paikallista toimintaa, mutta siihen ei perehdytetä. Lähdin ehdolle samasta syystä kuin aikanaan liikeeseenkin. Koska olen pettynyt. On oltava osa muutosta.

Mitä?

Näkyvyys, liiton tuki kentälle ja aito peittelemätön yhteys AY-liikkeeseen. Viestinnän opiskelijana ja järjestöjyränä kykenen tukemaan liiton rakentamista aidoksi vasemmistolaiseksi nuorisoliikkeeksi, jonka jäsenyys on ylpeyden aihe. Seuraavan kahden vuoden ajan Sosialidemokraattiset Nuoret on ykkösprioriteettini. Tarjoan periksiantamattoman ja vakaumuksellisen osaamiseni liittomme käyttöön. Aatteemme ainoan, kalliin ja oikean puolesta Sosialidemokraattiset Nuoret eespäin, mars!

Miikka-Aukusti opiskelee kulttuurialalla viestintää AMK:ssa. Mike on pitkänlinjan sosialidemokraatti, joka ei jätä ketään kylmäksi. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on läheinen osa elämään. Miikka-Aukusti on toiminut monissa eri puoluepoliittisissa elimissä sekä opiskelijapolitiikan parissa. Muutama tärkeintä: Vuonna 2010 Mike oli Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKOn puheenjohtajana ja vuonna 2011 hallituksen varapuheenjohtajana kokopäiväisesti. Samoin Mike on toiminut puheenjohtajana Oulun sos.dem. Nuoriso OSNO ry:ssä.

Viime liittokokouksessa Miikka-Aukusti puhui voimakkaasti ammattiyhdistysliikkeen ja Demarinuorten yhteistyöstä. Se on edelleenkin Mikelle tärkeää.
”AY-hommat takaisin sosialidemokratiaan! Tämä tarkoittaa suhteiden luomista, yhteistä ideointia ja sidosryhmistä huolehtimista. Myös siitä vastaa puheenjohtajisto.”

Pelkät aatteet ja arvot tätä liikettä eivät vie eteenpäin, vaan myös kyky ohjata tätä järjestöä. Kyky saada jäsenemme innostettua. On saatava sellainen ”Let’s do this!”-henki päälle. Miikka-Aukusti on valmis sitoutumaan ja tekemään suoraviivaista työtä, jotta keskusliitosta toimivimman ja dynaamisimman nuorisokeskusliiton koko Suomessa.

”Järjestöosaaminen kuntoon! Olemme järjestö, joten järjestön pyörittämisen on oltava kunnossa. Siitä vastaa puheenjohtajisto.”

(Millainen on hyvä vpj – millaisen vpj liitto tarvitsee – miten Mike on tähän vastaus)

Me tarvitsemme vahvan johtoportaan. Siksi tarvitsemme ihmistä, joka pystyy ottamaan kaikki alueet huomioon ja ymmärtämään erimielipiteitä sekä yhdistämään liittoa. Tarvitsemme ihmisen, joka tuo omalla aktiivisuudella ja tiedollaan näkökulmia eri alueista.

Miikan vahva olemus, toiset huomioonottava asenne ja vahva näkökanta Ay-puoleen ovat asioita, joita me todella tarvitsemme. Hän on omalla toiminnallaan vahva tuki niin puheenjohtajalle, liittohallitukselle kuin KOKO liiton jäsenistölle!

Mikellä on tahtoa ja rohkeutta avata suunta kiperissäkin tilanteissa. Rohkeutta kritisoida ja kehittää – puuttua ja rakentaa uutta.

Olen tavannut Revon henkilökohtaisesti kerran enkä sen tapaamisen pohjalta osaa sanoa juuta enkä jaata. Revon tyyli on hyvin tuttavallinen ja hän tuumasi minullekin, kun kysyin millaista on ollut parlamentissa: “Aivan upeaa. Voi kuulkaa niitä kauniiden naisten reisiä ja tuoksuja. Koko kaupunki on täynnä kauneutta”. Lauseen voi tulkita pienen paikkakunnan konservatiivista uskoa edustavan papin ihastukseksi uutta työympäristöään kohtaan, mutta kyllähän se seksistinen lausunto on. Minulle jäi kuva, että hänen tyylinsä on ulospäinsuuntautunut, kuin etelä-eurooppalaisilla. Ja ennenkaikkea hän edustaa patriarkaalista maailmankatsomustaan.  Tämän kokevat monet usein ahdistavaksi, joten voi olla mahdollista, että kyse on siitä, ettei hänen maailmankatsomustaan ihmiset suvaitse. Mutta kyse voi olla myös oikeasta ahdistelusta. Kumpi tämä tilanne on, en voi tietää. Varmaa on se, että jos tämän kaltainen kohu nousee, niin ne ihmiset, jotka eivät pidä Revosta, nousevat välittömästi esiin. Kuten mm. järjestöni puheenjohtajat. Heillä voi olla oma näkemyksensä, mutta järjestöillä ratsastaminen vituttaa.

Kuitenkaan oikeusvaltiossa ei media tai yksittäiset henkilöt langeta tuomioita. Jonkinkaltainen järjestelmällinen ajojahti on jotain mitä vihaan. Oli se sitten median tai erilaisten järjestöjen aiheuttamaa. Jos joidenkin, niin meidän sosialidemokraattien pitäisi tuo ymmärtää. Meidän ei tule vaikuttaa tuomioistuimiin tai aiheuttaa kansalle mielipidettä ihmisestä, jota voidaan alkaa siten laajamittaisesti vihaamaan. Aina tulee tutkia, onko syytteissä perää ja vaatia jatkotoimenpiteitä vasta sen jälkeen. Uskon, että syytteissä on perää, mutta siten, ettei ihmisten maailmankatsomukset ja tavat mahdu samalle kartalle. Revon on syytä ymmärtää, että juuri hänen tehtävänsä on hyväksyä ja sopeutua ympäristöönsä, kuin kapinoida vastaan ja olettaa ihmisiltä suvaitsevaisuutta sovinismille.

Mutta tulemmekin nyt siihen todelliseen ongelmaan. Mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla voimme tuomita kansan mandaatilla valitun poliitikon, jos hänet todetaan syylliseksi asiattomasta käytöksestä? Tällä hetkellä emme mitenkään muuten kuin juuri vaatimalla poliitikkoa itseään kantamaan vastuu teoistaan. Hyvänä esimerkkinä viime eduskuntakauden Lyly Rajala, joka pääsi kuin koira veräjästä lukuisten syytösten ja vielä senkin jälkeen, kun hän yritti väkisin suudella toimittajaa. Tämänkaltaista käytöstä ei pidä missään nimessä hyväksyä, vaan mikäli vankilatuomiota ei toiminnasta langeteta, niin sittenpä keinot loppuu. Ja SILLOIN me vaadimme eroa ja oikeutta. Silloin sosialidemokraattinen liike toteuttaa tarkoitustaan ja puolustaa ahdistelun kohteeksi joutuneita tuomiten ne, jotka ovat kykenemättömiä hyväksymään aidon tasa-arvon. Me emme suvaitse milloinkaan seksististä käytöstä, joten nyt me vain odotamme…

Ja vastauksena otsikkoon: Olemme osoittaneet nyt kantamme. Jos väärinkäytöksiä ilmenee, on erottava. Varoitus on annettu ja käytöstä pyydetty anteeksi. Voimme vain toivoa, että vanhoillinenkin ihminen voi sopeutua nykyaikaan ja oppia kunnioittamaan kaikkia ihmisiä, niinkuin Luoja on meidän tarkoittanut rakastavan toisiamme.

Mutta lopulta liittokokous päättyy aina samaan lopputulokseen, osa on tyytyväinen ja osaa on suorastaan kusetettu. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Se, että kenttä katsoisi todella liiton edun perään on vain spekulaatiota. Kuka määrittelee sen, mikä on liiton parasta? Jokainen vuorollaan.

Mitenkäs itselleni sitten kävi? No heikosti, tietenkin. Onneksi painoin tällä kertaa pinsseihin vain “Mike”, enkä mitään “SAMOK motherfuckin’ 2012!!!”. Nyt voi samalla pinssillä ottaa tattiin vaaleissa moneen kertaan. Mutta miksi kävi heikosti? Yksinkertaista. Diilit meni perseelleen. Tänä vuonna oli niin paljon ehdokkaita hallitukseen, että hallitustyrkky-haastattelut ja -paneelit olivat pelkkää showtanssia, sirkusta. Ne olivat ikäänkuin joka vuotinen aikuistumisriitti, jonka jälkeen vasta on valmis SAMOK-työskentelyyn. Kaikki päätettiin sen sijaan salaisilla kädenpuristuksilla ja takahuoneissa. Ja tällä kertaa me vain kusimme tuon homman.

Ennen diilailu on ollut OSAKOn toinen nimi. OSAKO on aina ollut virkamiesmäinen opiskelijakunta, joka yrittää ehtiä aina ensin. Sen lisäksi, että meillä on aito kokopäiväinen työhallitus, olemme suuri opiskelijakunta kaukana pohjoisessa. Siinä kolme syytä, joiden pohjalta on hyvä lähteä sovittelemaan hallitusta. Nyt kuitenkin perinteinen pääkaupunkiseutu-pohjoissuomi “pahan akseli” katkesi. Ja tuolloin huomasimmekin, että olemme aivan yksin. Kun kaikki muu pettää, yritämme ensin kokeilla kikkakolmikkoa: asiantuntevuus, työhallitus, alueellinen edustus. Sitten diilailua. Sitten huumoria. Ja lopulta katsomme toisiamme syvälle silmiin todeten: “VITTU!!!” kun taustalla uusi hallitus naureskelee mahaansa taputellen.

No mitä helvettiä tässä sitten pitäisi tuumata tästä kaikesta? No ainakin se, että ei voi mitään. Ei vain voi! Teimme kaikkemme mitä kykenimme, muttei se ollut tarpeeksi. Olimmeko kusseet jossakin vuoden vaiheessa? Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin? Ehkä, mutta sitten kuitenkin, ei oikeastaan. Me olemme vain yksin täällä pohjoisessa ja that is that. Mikäli vanhat ystävät eivät vain ota meitä kelkkaan mukaan, niin se siitä sitten. On oltava plan B.

Tällä hetkellä tuo plan B näyttäisi kaikissa muissa opiskelijakunnissa olevan kiukuttelua, sormen heristelyä ja vitunhuutamista. Meillä on vitunhuutaminen kanssa perinteinen pohjoissuomalainen tapa, mutta on jotain muutakin tiedossa. Pohjoinen yhteistyö. Meillä on olemassa pohjoisessa viisi opiskelijakuntaa, joiden yhteinen äänimäärä voi olla ensi vuonna jopa 20 ääntä. Rovaniemi-Kemi-Tornio-Oulu-Kajaani-Ylivieska-Kokkola -akseli on juuri se mikä olisi tänä vuonna pitänyt olla se ykköskamumme. Turha haikailla kehäkolmosen sisään, sillä siellä ei näytä olevan meille tällä erää mitään.

SAMOK on ensi vuonna siinä tilanteessa, että kentälle uhkaa muodostua blokit PK-Itä-Länsi-KeskiSuomi-Pohjoinen. On se parempi kuin entinen Pahan akseli vs Muu Suomi, mutta jotenkin nuita aikoja muistelee lämmöllä. Oli mukava kun kavereita oli enemmän, vaikka vastustajia oli vielä enemmän. Meni tämä siihen tai ei, toivon, etteivät nykyiset hallitukset enää työnnä lusikkaansa tämän enempää porisevaan soppaan. SAMOKilla on kova työ vetää kenttä yhteen, joten tuetaan nyt edes SAMOKia kunnialla, ja vedetään sitten omalla ajalla toisiamme turpaan aina kun nähdään, senkin runkkarit!

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen, SDP Oulu

“Opin tuntemaan Miikka-Aukustin toimiessamme viime vuonna samaan aikaan
opiskelijakunnan hallituksessa. Mike on aina ollut suorapuheinen ja vahva
omissa mielipiteissään. Hänen kanssaan on aina kuitenkin pystynyt
keskustelemaan asioista avoimesti.

Vaikuttamiseen Mikellä on selvästi tahtoa ja paloa. Kun hän jotain tekee
koko sydämellään, hän on pysäyttämätön. Politiikka on hänelle selvästi
kutsumus ja sydämen asia.

Miikka-Aukustista Demarinuoret saavat varmasti rohkean ja rehdin
varapuheenjohtajan, joka ei säikähdä mitään vastaan tulevaa tilannetta ja
uskaltaa sanoa asiat niinkuin ne ovat.”

Terveisin,
Markus Mäkitalo

Hallituksen puheenjohtaja/ Chair of the Board
Koulutuksen kehittäminen / Education Affairs
Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta (OSAKO)
Student Union of Oulu University of Applied Sciences

-

-

-

Alla myös kannatuskertomuksia SAMOKin liittokokoukseen 2011

Tunnen Miikka-Aukustin niin opiskelijakuntayhteyksistä kuin puoluepolittisistakin yhteyksistä. Miikka-Aukustilla on poikkeuksellista näkemystä ja intohimoa yhteiskunnallisiin ja edunvalvonnallisiin asioihin. “Punainen puhuri pohjoisesta”, kuten sanotaan, mutta se ei ole koko totuus: Miikka-Aukusti osaa diplomaattiset lähestymistavat, mutta myös jyrähtää tarpeen vaatiessa. Miikka-Aukustilla on varmasti paljon annettava opiskelijaliikkeelle, ja opiskelijaliike tarvitsee juuri hänen kaltaisiaan ihmisiä.

- Hannu Mällinen

Hallituksen puheenjohtaja

Lapin yliopiston ylioppilaskunta

”Miksi Mike? Miksi ei?

Olen tuntenut Miken usean vuoden ajan. Tänä aikana olen oppinut tuntemaan hänet helposti lähestyttävänä, lämminsydämisenä ja välittävänä ihmisenä. Hänellä on paljon kokemusta erilaisissa järjestöissä toimimisesta ja niiden toiminnan kehittämisestä. Mike on siis hulluna vaikuttamiseen. 

Mikeä voi luonnehtia kolmella yksinkertaisella sanalla: mahtava, mainio ja mahakas. Iso mies kantaa mukanaan suuria aatteita ja uskaltaa avata suunsa kiperissäkin tilanteissa. Mike on toiminnan mies ja panee hommat luistamaan. SAMOK tarvitsee Miken tietoa, taitoa ja aktiivisuutta!”

- Hehkuttaa Mirva Saarelainen

Sosiaalipolitiikka, liikunta ja ympäristöasiat

Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO.

2011 Oulun sosialidemokraattinen työväenyhdistys, johtokunnan jäsen

2010-2011 Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurinalan yksikkö, Tutkintokollegio

2010-2011 Pohjois-Suomen sosialidemokraattinen nuorisopiiri, hallituksen jäsen

2010-2011 Oulun seudun ammattikorkeakoulu, hallituksen varajäsen

2010 Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO, vaalilautakunnan jäsen

2010 Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO, puheenjohtaja

2010 Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO, edustajiston jäsen

2010 Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurinopiskelijat Kultti ry, Koulutuspoliittinen vastaava/sosiaalipoliittinen vastaava

2009-2011 Oulun sosialidemokraattinen nuoriso-osasto, puheenjohtaja

2009 → Sosialidemokraattisen puolueen Oulun piiri, piirikokousedustaja

2009 → Oulun sosialidemokraattinen työväenyhdistys, edustajiston jäsen

2009Oulun sosialidemokaattinen nuorisopiiri, hallituksen jäsen

2009 → Oulun Tietotekniikka liikelaitos, johtokunnan jäsen

2008 Oulun sosialidemokraattisten nuoriso-osasto, hallituksen jäsen

2008, 2010-2011 Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattisen Yhdistys, hallituksen jäsen

2004 – 2006 Oulun Lyseon Lukion oppilaskunnan hallitus, rahastonhoitaja.

2004 – 2005 Euroopan Nuorten Parlamentti, Suomen edustaja Stavangerin kansainvälisessä kokouksessa ja kansallisen kokouksen organisoija.

2003 – 2005 Oulun Lyseon Lukion oppilaskunta, hallituksen varapuheenjohtaja.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kannattaa nyt olla tarkkana: Mikäli ilmoittautuminen tulevalle lukuvuodelle myöhästyy lainkaan, on tiedossa 35 euron ”sakko”. Niin kuin yleensä, keppiä perustellaan motivoinnilla. Kiristystä ja uhkailua voi kutsua monella tavalla, mutta sitä lahjontaa ei tähän motivaatio-keskusteluun koskaan sotketa.

Myöskin opintotuki on ensi vuonna herkemmin katkolla. Moneen kertaan ovat opiskelijat todenneet, että huoli opintopisteistä aiheuttaa ahdistusta ja lisää stressiä. Nämä seikat eivät motivoi, vaan hidastavat opintoja. Mutta ilmeisesti Opetusministeriön motivaatiot ovat olleet kohdallaan, sillä jatkossa jokaista opintotukikuukautta kohden täytyy suorittaa 5 opintopistettä. Tämä tarkoittaa ympäri vuoden opiskelevalle opiskelijalle 5,4 opintopistettä enemmän vuosiopintoja eli lähes kaksi opintojaksoa enemmän. Alkujaan määrä ei saata tuntua suurelta, mutta ottakaa huomioon paineiden koskevan ainoastaan niitä, joilla opintojen eteneminen jo ennestään yskii. Eli kaikkein ahdistuneimpia potkikaan päähän. Opintotukea on siis yhä vaikeampi ja vaikeampi saada, mutta sen arvo laskee jatkuvasti, koska sitä ei edellinen hallitus halunnut tukea elinkustannusindeksiin.  Opintotuki on Suomen paskin palkka!

Vaan niin se on, että opiskelijan täytyy valmistua tulevaisuuden työelämään valmiina: Stressaantuneena, ahdistuneena, voimattomana ja onnettomana. Ei enää palkkakuopat, YT-neuvottelut ja potkut tunnu missään ”rakennemuutosten” yhteydessä, kun potkuja on jo sadellut koko korkeakouluopintojen ajan.

Julkisessa keskustelussa on jo jonkin aikaa ollut esillä nuorten poliittinen tietämättömyys ja kiinnostuksen puute. Jotkut heittelevät ilmaan äänestysikärajan laskua, mutta todellinen poliittinen impotenssi syntyi, kun puoluepolitiikka ajettiin ulos kouluista. Jälkijäristyksistä saammekin nyt nauttia oikein täysin rinnoin.

Puhutaan protestivaaleista, koska politiikka on niin vaikeaselkoista, harmaata massaa. Mennään mieluummin sutkautusten ja helppojen mielikuvien perässä kohdistaen syyttävä sormi ”jonnekin sinne”. On yhteiskunnallisesti kestävämpää, jos tiedetään mikä se ”jokin” on. Nuoret ovat kyllä fiksuja, mutta tietämys ja kriittinen tarkastelu ei synny iltapäivälehtien tarkoitushakuisesta uutisannista vaan kouluissa, 2.asteen ja 3.asteen opistoissa, jotka ovat tiedon ja koulutuksen kehtoja.

Puolueet tekevät Suomen päätökset. Kuitenkaan kouluihin ei pyydetä poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia esittelemään puoluettaan tai toimintaansa. Lukioissa ja opistoissa näkyminen ja mainostaminen ovat kiellettyä. Korkeakouluissa poliittinen toiminta on yleensä ollut hyväksyttävää, mutta yllättäen toissaviikon Opintotuki indeksiin –tempaukseen ei poliittisia nuorisojärjestöjä kaivattu, vaan heidät sieltä häädettiin. Tämä on kestämätön suunta ja siksi sanonkin koulupäättäjille ja rehtoreille: Eduskuntavaalit aktivoivat nyt nuoria. Käyttäkää tilaisuus hyväksi ja antakaa puoluepolitiikan palata kouluihin. Suomi kiittää.

Miikka-Aukusti Heiskanen
Oulun Demarinuorten puheenjohtaja

Tällä hetkellä kolme neljästä opiskelijasta elää köyhyysrajan alapuolella. Vaikka nykyiset opiskelijat opiskelevat ammatteihin, joita ei vielä ole välttämättä edes perustettu, on valmistumiseen lyöty vain kepillä.
Yli puolet opiskelijoista kokee ahdistusta ja motivaation puutetta. Tämä ahdistus johtuu yhä kapeammasta leivästä ja kovemmista vaatimuksista. Mikäli nuori aikuinen kokee pahoinvointia jo heti valmistuttuaan, ei työelämästä voi tulla paljoa makeampi.
Opintotuki on sidottava indeksiin 1.1.2012 ja opintorahaan saatava n. 100euron tasokorotus.